Rotumääritelmä

 

Ryhmä: 1

 

FCI:n numero: 83

Hyväksytty FCI 20.1.2010

Kennelliitto 22.3.2011

 Rotumääritelmä pdf-muodossa

schipperke                                                            
(schipperke)

Alkuperämaa: Belgia

 

Käyttötarkoitus:            Pieni vahti- ja seurakoira.

FCI:N LUOKITUS:             Ryhmä 1 lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)

Alaryhmä 1 lammaskoirat
Käyttökoetulosta ei vaadita. 

LYHYT HISTORIAOSUUS: Flaamin kielessä sana schipperke tarkoittaa pientä paimenta. Belgianpaimenkoirien ja schipperken yhteinen esi-isä on luultavasti ”leuvenaariksi” kutsuttu varhainen, tavallisimmin musta ja melko pienikokoinen paimenkoirarotu. Schipperken alkuperä voidaan jäljittää 1600-luvulle asti. 1690-luvulla se oli Brysselin Saint-Géryn kortteleiden rahvaan ja suutareiden suosikkikoira. Näillä oli tapana järjestää kilpailuja, joissa esiteltiin koirien koristeellisia taottuja kuparikaulapantoja. Jo 1400-luvulta lähtien schipperken häntä oli tapana typistää kokonaan. Nämä koirat tunnettiin hiirien, rottien, myyrien ja muiden jyrsijöiden pyydystäjinä. Rotu esitettiin näyttelyssä ensimmäisen kerran vuonna 1882 Span kaupungissa. Belgian kuningatar Marie-Henrietten ansiosta siitä tuli muotirotu.

Rotu tuotiin Isoon-Britanniaan ja USA:han vuonna 1887. Ensimmäisen rotumääritelmän laati vuonna 1888 samana vuonna perustettu rotuyhdistys, joka on Belgian vanhin. Vuosien varrella yhtenäisen rotutyypin saavuttamiseksi jouduttiin ponnistelemaan kovasti, koska aikoinaan puhuttiin jopa Anversin, Louvainin ja Brysselin muunnoksista.

Yleisvaikutelma: Lupoidi-tyyppinen schipperke on pienikokoinen, hyvin tiivisrakenteinen paimenkoira. Pää on kiilanmuotoinen, kallo on melko voimakas ja kuono kohtalaisen lyhyt. Runko on tasapainoinen, lyhyt, melko leveä ja vankka, mutta raajat ovat kevytluustoiset. Karvapeite on rodulle hyvin ominainen, tiheä ja suora, muodostaen kaulurin, harjan, röyhelön ja housut, jotka antavat koiralle sen ainutlaatuiset ääriviivat. Sukupuolten väliset erot ovat selvät. Normaali rakenne, rodunomaiset erityispiirteet ja paimenkoiran luonne yhdistettynä pieneen kokoon selittävät rodun suuren suosion, joka ulottuu myös Belgian ulkopuolelle.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Säkäkorkeus on sama kuin rungon pituus, sillä kyseessä on neliömäinen rotu. Rintakehä ulottuu kyynärpäiden tasolle. Kuono on selvästi vähemmän kuin puolet koko pään pituudesta.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Erinomainen pieni vahtikoira, etevä varoittaja, elinvoimaa pursuava, pidättyväinen vieraita kohtaan. Toimelias, ketterä, väsymätön, jatkuvasti kiinnostunut ympäristöstään. Vahtiessaan hyvin herkästi näykkivä, erittäin lempeä lapsia kohtaan; aina utelias tietämään, mitä on suljetun oven tai paikaltaan siirretyn esineen takana. Reagoi kimeällä äänellä ja pörhistämällä harjansa ja selkäkarvansa. Schipperke on utelias koira, joka pyydystää rottia, myyriä ja muita jyrsijöitä.

Pää: Lupoidi-tyyppinen, kiilanmuotoinen, mutta ei liian pitkä, leveys on sopivassa suhteessa runkoon. Kulma- ja poskikaaret ovat kohtalaisen kaarevat. Otsapenger on selvä, mutta ei liian jyrkkä.

Kallo-osa: Otsa on melko leveä ja kapenee silmiä kohti, sivusta katsottuna hieman kaareva. Kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset.

Otsapenger: Selvä, mutta ei liioiteltu.

KUONO-OSA:

Kirsu: Pieni ja aina musta.

Kuono: Kirsua kohti kapeneva, selväpiirteinen, ei liian pitkä, kuonon kärki ei ole tylppä. Kuonon pituus on noin 40 % pään koko pituudesta. Kuono on suoralinjainen.

Huulet: Mustat ja tiiviit.

Hampaat / purenta: Hampaat ovat terveet ja hyvin sijoittuneet. Leikkaava purenta, tasapurenta sallitaan. Täysi hampaisto hammaskaavion mukaisesti. Yhden tai kahden P1-hampaan tai yhden P2-hampaan puuttuminen sallitaan, M3-hampaita ei oteta huomioon.

Posket: Kuivat, sulavasti kuonon sivuihin liittyvät.

Silmät: Tummanruskeat, pienet, mantelin muotoiset, eivät syvällä sijaitsevat eivätkä ulkonevat. Ilme on ilkikurinen, eloisa ja terävä. Silmäluomien reunat ovat mustat.

Korvat: Täysin pystyt, hyvin pienet, teräväkärkiset, kolmion muotoiset (mahdollisimman tasakylkiset), ylös kiinnittyneet, mutta eivät liian lähellä toisiaan, tanakat ja äärimmäisen liikkuvaiset.

Kaula: Vahva, voimakaslihaksinen, tuuhean kauluksen ansiosta hyvin paksulta vaikuttava, keskipitkä, kauniisti kiinnittynyt ja ryhdikäs, korkea-asentoisempi koiran ollessa tarkkaavainen; kaulan ylälinja on hieman kaareutunut.

Runko: Lyhyt ja leveä, siksi vankka, ei kuitenkaan liioitellun tilava tai raskas. Ihanteellinen runko on neliömäinen eli etäisyys olkanivelestä istuinluun kärkeen on suunnilleen sama kuin säkäkorkeus.

Ylälinja: Selän ja lanteen ylälinja on suora ja kiinteä, usein hieman lantiosta säkää kohti kohoava.

Säkä: Selvästi erottuva, mitä harja vielä korostaa.

Selkä: Lyhyt, suora ja vahva.

Lanne: Lyhyt, leveä ja voimakas.

Lantio: Lyhyt, leveä ja vaakasuora; lantion takaosa, eli lantion ja reisien liittymäkohta on tasapainoisesti pyöristynyt kuten marsulla.

Rintakehä: Syvä, kyynärpäiden tasolle ulottuva; leveä lapojen edestä ja takaa, joten kyljet ovat selvästi kaarevat; sivulta katsottuna eturinta on ulkoneva.

Alalinja ja vatsa: Rintakehän alalinja on kyynärpäiden tasolla ja kohoaa tasaisesti ja loivasti kohti vatsaa, joka on kohtalaisen vetäytynyt, ei roikkuva eikä vinttikoiramainen.

Häntä: Korkealle kiinnittynyt.  Jotkut yksilöt syntyvät kokonaan hännättöminä tai niiden häntä on töpö tai lyhyt. Tästä ei tule rangaista arvostelussa. Luonnostaan pitkä häntä (joka ulottuu vähintään kintereisiin) on levossa mieluiten riippuva. Koiran liikkuessa häntä voi nousta selkälinjan jatkeeksi, mutta ei mielellään ylemmäksi. Kiertynyt tai selän päälle kaartuva häntä on sallittu.

Raajat: Kevytluustoiset ja selvästi rungon alla.

Eturaajat:

Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat joka suunnasta katsottuna pystyt ja edestä katsottuna yhdensuuntaiset. Raajan pituus maasta kyynärpäähän on suunnilleen puolet säkäkorkeudesta.

Lavat: Pitkät ja selvästi viistot, kulmaus on normaali.

Olkavarret: Pitkät ja riittävän viistot.

Kyynärpäät: Tiiviit, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.

Kyynärvarret: Suorat, edestä katsottuna melko etäällä toisistaan.

Ranteet: Vahvat, eivät erottuvat.

Välikämmenet: Melko lyhyet, edestä katsottuna kyynärvarren jatkeena, sivulta katsottuna korkeintaan hieman viistot.

Etukäpälät: Pienet, pyöreät ja tiiviit ns. kissankäpälät. Varpaat ovat kaareutuneet, kynnet lyhyet, vahvat ja aina mustat.

Takaraajat:

Yleisvaikutelma: Takaraajojen tulee olla rungon alla ja takaa katsottuna täysin yhdensuuntaiset.

Reidet: Pitkät ja voimakaslihaksiset, tuuheat housut korostavat reisien leveyttä. 

Polvet: Lonkkien kanssa suunnilleen samalla pystysuoralla linjalla, normaalisti kulmautuneet.

Sääret: Suunnilleen reisien pituiset.

Kintereet: Hyvin kulmautuneet, ei liioitellut.

Välijalat: Melko lyhyet; kannukset eivät ole toivottavat.

Takakäpälät: Kuten etukäpälät tai vain hieman pitemmät.

Liikkeet: Ravissa liikkeet ovat joustavat ja vakaat; askel on keskipitkä ja takaraajoissa hyvä työntö. Selkälinja pysyy vakaana ja raajat liikkuvat yhdensuuntaisesti. Etu- ja takaliikkeiden tulisi olla tasapainossa, kyynärpäät eivät kierry ulospäin. Nopeuden lisääntyessä raajat lähestyvät toisiaan.

Nahka: Kauttaaltaan tiiviisti rungonmyötäinen.

Karvapeite

Karva: Peitinkarva on tuuheaa, tiheää, suoraa, riittävän karheaa ja laadultaan melko kovaa, kuivaa ja jäykkää muodostaen pehmeän ja tiiviin aluskarvan kanssa erinomaisen suojan. Karva on hyvin lyhyttä korvissa ja lyhyttä päässä, eturaajojen etupuolella, kintereissä ja välijaloissa. Rungossa karva on keskipitkää ja pinnanmyötäistä. Kaulan ympärillä karva on selvästi pitempää ja pystympää korvien ulkoreunoista lähtien muodostaen erityisesti uroksilla, mutta myös nartuilla leveän ja hyvin tyypillisen kaulurin (kaulan ympärillä pitkähköä, sojottavaa karvaa), harjan (pitkähköä karvaa kaulan yläpuolella jatkuen säkään ja jopa lapoihin) ja röyhelön (pitkähköä karvaa kaulan alapuolella ja eturinnassa ulottuen eturaajojen väliin lyhentyen vähitellen rintakehää kohti).

Reisien takaosassa karva on pitkähköä ja tuuheaa peittäen peräaukon, karvan kärjet kääntyvät sisäänpäin muodostaen rodulle tyypilliset housut. Hännässä karva on yhtä pitkää kuin rungossa.

Väri: Yksivärinen musta. Aluskarvan ei tarvitse olla ehdottoman mustaa, vaan se voi olla myös tummanharmaata, kunhan se on täysin peitinkarvan peitossa. Iästä johtuva lievä harmaantuminen esim. kuonossa on sallittua.

Koko ja paino

Paino: 3 - 9 kg. Tavoiteltu keskipaino on 4 – 7 kg.

 

Virheet: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin.

  • Yleisvaikutelma: raskasrakenteisuus, puutteellinen rungon vahvuus; matala- tai korkearaajaisuus; pitkärunkoisuus, suorakaiteen muoto.
     Pää: liian pitkä tai liian lyhyt; keskenään erisuuntaiset kallon ja kuonon ylälinjat; kettumaisuus; liian korostuneet kulma- tai poskikaaret
    Kallo-osa: liian kapea; liian pyöreä tai holvautunut otsa (omenapää)
    Kuono: liian pitkä, suippo, paksu tai tylppä; kaareva kuononselkä.
    Hampaisto: epätasaisesti tai huonosti asettuneet etuhampaat; 
    yhden etuhampaan, kolmen P1-hampaan tai kahden P2-hampaan puuttuminen on vakava virhe
    Silmät: suuret, pyöreät, ulkonevat tai vaaleat (pähkinänruskeat ovat vielä sallitut).
  • Runko:  
    Rintakehä: kapea, litteä, tasapaksu tai ei riittävän syvä.
    Lantio: pitkä, viisto, kohoava, muutoin kuin pyöristyneesti takaraajoihin liittyvä (lantion ja reisien takaosan liittymäkohta).
  • Raajat: liian niukasti tai liikaa kulmautuneet.
  • Liikkeet: ahtaat, liian lyhytaskeliset, liian voimaton työntö, huono voimansiirto selässä, korkeat etuliikkeet tai hypähtelevät takaliikkeet.
  • Karva: liian lyhyttä (sileää), liian pitkää, liian ohutta, pehmeää tai silkkistä, laineikasta, liian pinnanmyötäistä tai laskeutuvaa rungossa; liian pieni tai puuttuva kauluri, harja, röyhelö tai housut (virhe on vakavampi uroksilla, etenkin jos kauluri puuttuu); riittämätön aluskarva.
    Väri: harmaaseen vivahtava, ruskehtava tai punertava peitinkarva; yksittäiset valkoiset karvat esim. varpaissa.
  • Luonne: apaattisuus tai pelokkuus.

VAKAVAT VIRHEET:

  • Hampaat: yhden etuhampaan, kolmen ensimmäisen välihampaan tai kahden toisen välihampaan puuttuminen

Hylkäävät virheet:

  • Vihaisuus tai arkuus.
  • Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen.
  • Rotutyypin puuttuminen.
  • Ylä- tai alapurenta, vaikkakin kontakti säilyy (käännetty leikkaava purenta); vino purenta; yhden kulmahampaan, yhden raateluhampaan alaleuasta (P4) tai yhden yläleuasta (M1), yhden poskihampaan (1 M1 tai 1 M2, M3-hampaita ei oteta huomioon), yhden P4-hampaan, yhden P3 hampaan tai muun hampaan, tai yhteensä neljän tai useamman hampaan puuttuminen (paitsi neljän P1-hampaan).
  • Pigmentin puuttuminen kirsusta, huulista ja silmäluomista.
  • Korvat: riippuvat tai puolipystyt. 
  • Karva joka on pitkää ja pehmeää tai silkkistä eli selvä pitkäkarvaisuus; pitkät hapsut korvissa, raajojen takaosassa jne.; aluskarvan täydellinen puuttuminen.
  • Väri: muu kuin musta (lukuunottamatta harmaaseen vivahtavia, rusehtavia tai punertavia sävyjä), valkoista väriä ei hyväksytä edes varpaissa.
  • Paino: selvästi annetuista rajoista poikkeava.

 

 

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.